tiistai 20. marraskuuta 2012

2-vuotias piäni Rubert!

Synttärisankari
Kahdessa vuodessa on kerennyt tapahtua vaikka ja mitä. Esinahantulehduskierre, kastrointi, turkin ajelu, jouduin myös antamaan Rubertin kotiin, kun se ei soveltunut asuntolaan enää... Nykyään ollaan vain viikonloppuisin tekemisissä, on se edelleen minun koirani. Se on minulle uskollinen, se uskooo minua edelleen parhaiten ja hakeutuu minun seuraani aivan niin kuin ennenkin. Kotona siitä on tullut maailman paras sohvakoira! Se olisi sohvalla ja mielellään vielä sylissä sohvalla vaikka koko päivän, ihana <3

Synttärit vietettiin jo sunnuntaina, koska minä lähdin taas koululle.
Tein Rubertille kakun joka koostui, HauHaun purkki ruuasta, reunoilla banaanin siivuja (Rubert on aivan hulluna banaaniin) ja kynttilöinä toimii lihatikut. Kyllä herralle kelpasi kakku, luvan saatuaan. Ei mennyt kuin hetki kun ruoka oli hotkaistu. Eikää mikään ihme, kuolaa valui kun joutui hetken odottamaan ruokaansa.

Lahjaksi ostettiin Hurtan Frost pusakka! Älyttömän hyvän mallinen, kerrankin sopivan pituinen selästä, rinnasta on himpan tiukka. Mutta uskoisin, että muotoutuu käytössä hyväksi. Pusakka pitää tuulen ja veden hyvin ulkopuolellaan. Tuo ei ole toppatakki, mutta jonkin verran se lämmittää, ei pitäisi Rubertille tulla kuuma. Väri ei ole mitenkään kaunis, mutta sovitaan yhteen kun minullakin on vihreä takki. Heijastimet tuossa on ihan äly hyvät niinkuin yleensäkkin hurtalla on. Rubert ei luonnollisestikkaan pitänyt ideasta, että tuo puettaissin päälle. Mutta pakko mikä pakko ellei se halua jäätyä pystyyn  

Onnea Rubert 2w!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Loma

Rubertin kanssa olen tehnyt pitkiä lenkkejä Eawokin kanssa ja ilman. Jos Wokki ei ole ollut matkassa mukana ollaan menty metsään juoksemaan. Rubert juoksee metsässä tyylillä aivot narikkaan ja menoksi. Siinä missä me käydään on aika mäkistä ja siinä on isoja kiviä. Saan kyllä välillä haukkoa henkeä kun Rubert menee tuhatta ja sataa hyppien kiviltä alas ja kumpareilta alas. Hyvin se näyttää pystyssä pysyvän joten ilmeisesti jotain aivotoimintaa sillä on hepuloidessakin!

Ilmat viilenee kovaa vauhtia joten päätin kyhätä tuolle villapaidan. Omasta päästä sen neuloin ja noh, ei siitä ihan sellanen tullut kuin kuvittelin, mutta sopivankokoinen ja ihan hyvä muutenkin se on. Ei sitä vielä tarvitse käyttää, mutta onpahan valmiina jos alkaa palelemaan. Eijän sitä tiiä vaikka sitä ei tarvitsisi ollenkaan. Rubert ei tykännyt yhtään siitä, kyllä se antaa sen päällensä pukea ja liikkuukin siinä, mutta sitä ilmettä kun sen laittaa sille. "Mamma onks mun ihan pakko?" :D

Tänään isä rakensi siperianmaaoravalle uuden häkin. Nyt on tilaa mennä!
Häkin mitat: Korkeus n.190cm, Leveys n.75cmcm, ja Pituus n.100cm. Häkissä on 25cm syvä kaivelulaatikko. Häkin sisustus on vielä hyvin hyvin paljon kesken. Ohuet oksat korvataan paksummilla heti kun oksasakset löytyy. Ja joskus häkkiin tulee paksu köysi!

tiistai 28. elokuuta 2012

Tilannekatsaus

Täytynee varmaan aloittaa Rubertin uudesta hiusmallista mikä näkyy noissa kuvissa... Elikkä siis Rubertin turkki meni ihan hirveäksi hoitaa. Tiukkaa teki ajella se turkki pois. Minä en vain saanut sitä turkkia pysymään selvänä, ei kerta viikkoon läpiharjaus + viikolla takkujen selvittely riittänyt. En tiedä pilasiko kastraatio turkin vai vaihtaako tuo vain aikuiskarvaan vai peräti molemmat. Turkki vain pehmeni pehmenemistään ja karkea karva jäi sohville... Noh Rubertilla on nyt sitten miehinen irokeesi! Viiksetkin sillä oli, mutta ei sellasta naamavärkkiä jaksanu kattella. Pikku hiljaa alkaa omakin silmä tottua tuohon kaljurottaan :D

Rubertin treeneistä sen verran, että mikään ei toimi jos on koiria lähellä. On vain pari koiraa joiden kanssa voidaan treenata huoletta ilman, että tuo alottaa huuto konserttiansa. Mutta parempaan suuntaan se on menossa, ei se enää räjähdä niin pienistä mitä keväällä. Minun tavote tälle vuodelle onkin saada Rubert kestämään edes keskinkertainen häiriö = voisi olla normaalisti mukana ryhmä treeneissä! Ilman koiria/häiriötä osaa oikein mallikkaasti ja lähes kaikki alokas luokan liikkeet on erillisinä liikkeinä hallussa tai hionnan alla. Kyllä tää tästä ;)

Käytiin tänään vepeilemässä, mutta ei Rubert suostunutkaan uimaan, joten  Rubertin osalta vepeily jäi narulla leikkimiseen rannalla... Minut laitettiin soutamaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään :DD Kumivene pyöri paikallaan ympyrää ja tuuli vei mennessään. Olihan se kyllä ihan arvattavissa, ei mun taidot riitä ohjaamaan semmosta härveliä. Luovuin sitten siitä hommasta, että saatiin homma käyntiin kun tosiaan se vene ei liikkunu oikeestaa mihinkään mun "soutaessa"! Vaikutti kyllä mukavalta puuhalta, kunhan minua ei laita soutamaan ja Ruberttia uimaan...

Käytiin tänää Hennan ja Awan kanssa raviradalla treenammassa ja juoksuttamassa koiria. Kyllä sitä vauhtia taas piisasi kun Awa sai juoksuttaa Ruberttia. Ei tuo minun pieni saa ketään kiinni! Kuvista saa kiittää Hennaa :))








maanantai 6. elokuuta 2012

Marmatus tuokio

Ensinnäkin treenaan Ruberttia ihmeen usein, olen itsekkin yllättynyt kuinka usein olen nyt sen kanssa treenannut. Mutta meidän treenit polkee paikallaan syitä on monia;
Syy nro.1 Treeni kerrat ovat hyvin samanlaisia ei pajoa vaihtelua, en vain osaa treenata vaihtelevasti olen jämähtänyt tieyttyyn kaavaan ja tapaan palkata/innostaa Ruberttia vielä se toimii, mutta koska tuo kyllästyy aina samaan... varmaankin pia

nro.2. Treenaus on pakkopullaa minulle ja Rubertille. Minulla on kauheat paineet, että kun koulut alkaa (eli ensi viikolla...) Rubert olisi edistynyt edes hieman. Joten turhaudun helposti jos ja kun Rubert ei teekkään kunnolla. Pitäisi opetella olemaan turhautumatta niin helposti ;)

nro.3 En osaa lopettaa ajoissa! Niinä päivinä kun Rubert tekee hianosti ja innoissaan tuppaan innostuksissani treenaamaan liikaa ja Rubert väsyy -> en pysty lopettamaan treenejä niin, että Rubertille jäisi treeni into päälle. Rubertia on vaikea lukea tämän suhteen, se saattaa tehdä loistavasti ja lopettaa kuin seinään. Joskus se menee kunnolla 30min joskus 5min vaikea siinä sitten tietää koska herralle riittäis. Pitää opetella tarkkailemaan tota, pakko sen joku merkki väsymisestä on antaa! ;)

nro. 4 En osaa kehua tuota. Treenaan tuppi suuna. Minun on jotenkin vaikea antaa palkka ja kehua samaan aikaan. Aina sanon hyvä tms. mutten iloitse ja hihku mitä Rubert tarvitsisi. Ehkäpä olen sisäisesti mies enkä pysty tekemään montaa asiaa yhtäaikaa :DD

nro. 5 En luota Ruberttiin. En luota, että se pysyy irti, en luota että se tottelee minua, en luota että se kuuntelee häiriössä... En luota itseeni, että olen kouluttanut sen niin, että siihen vo luottaa.

nro. 6 Minulla ei ole selkeitä tavotteita. Minulla ei siis ole mitään mihin pyrkiä. Tavoitteet joita asetan on hyvin suurpiirteisiä ja johon pääsee helposti tai jos ei pääse muutan tavoitteen niin, että olen päässyt siihen. Pitäis varmaan ihan kirjottaa ylös mitä kuukaudessa haluaisin saada aikaan ja jos ei tavoitteeseen päästä pitäis miettiä mikä meni pieleen. Ehkäpä teen tälle tai ensi kuulle tällaisen ;)

nro.7 En pidä kirjaa treeneistämme. Minulla ei ole hajuakaan mitä tuo osasi 2kk sitten joten en tiedää olemmeko edistyneet paljon vai vähän. En minä tee sillä tiedolla oikeastaan mitään mitä treenasin minäkin päivänä, vaan minulle riittäisi jos jaksaisin ja viitsisin edes kerta viikkoon kirjoittaa mitä Rubert osaa ja mitä pitää parantaa yms. Sellanen tilanne raportti!

Voisin jatkaa listaa vielä pidemmälle ja pidemmälle!

Rubertista on tullu aika herkkis. Sitä ei voi kieltää jos se tekee treeneissä väärin, herra dramaqueen ottaa hernukan nenään ja lopettaa koko touhun. Joten virheellinen toiminto pitää vaan jättää huomioimatta. Tuo ottaa myös paineet hihnasta, irti ollessa tekee ihan rennosti ja mielellään, mutta kun hihna tulee kuvioihin ja Rubertin liikkuma tila rajaantuu menee Rubert hieman vaikeaksi.

Tajusin tässä kirjoitellessani tätä, että hups heijaa olen kesällä reenannut vain kahta lajia eli tokoa ja jälkea tuon kanssa. Hupsiiiiis. Esine-etsintää tuo ei varmaan enää edes muista! Hakuun lupasin opettaa kesän aikana ilmaisun, tai ainakin alkeet siihen, enkä ole edes alottanut! Aksaa ja haun etsintää en olisi edes pystynyt reenaamaan. No tämä viimeinen viikko ennen koulun alkua on nyt sitten pyhitetty esine-etsinnälle ja haun haukku ilmaisulle jää tokoilut ja jäljestäminen vähemmälle :DD


Tulipa pitkä valitus teksti!
Seuraavassa postauksessa luultavimmin on video pätkä meidän treenauksesta nimenomaan pätkä kun videokamerasta loppu akku jo alkumetreillä :DD


Mulla on ihan järkyttävä lampuripentu kuume! Rubertkin oli niin luttana pentu, että!
Rubert on koha 2v ja alkaa näyttämään jo aikuiselta koiralta! Vastahan se oli tämmönen:


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Uimista!

Kätiin tänää uittaa Ruberttia. Ei se mikää vesipeto ole, mutta kehittyy koko ajan, tää oli sentää vasta sen toinen kerta uimassa ;)
Ruberthan ei voi edes lätäkköön astua niin ensimmäinen haaste on kastella tassut. Sitten kun tästä oltiin selviydytty ja tassut oli kasteltu, yritti tuo raukka parka uida räpiköidä 30cm syvyisessä vedessä... Jonka jälkeen veteen pitää kaivaa kuoppa :DD
Toinen haaste Rubertille on päästää jalat pohjasta, joten hieman joutuu tönäämään/nostamaan syvemmälle. Mutta sitten kun jalat on irti pohjasta lähtee Rubert uimaan omia menojaan. Keppiä ei vedestä nosta, mutta jos minä menen seisomaan syvemmälle täytyy keppi hakea minun kädestä pois ja kuljettaa rannalle.
Ylitse pääsemätön asia Rubertille on se jos minäkin lähden uimaan. Se itkeä ruikuttaa, kaartaa eteen ja näin "pakottaa" kääntymään rantaan. Rubert ui itkien vieressä rantaan asti. Mitään ongelmaa ei ole jos seison järvessä, mutta jos uin niin iskee paniikki.

Kuvia tuli napsittua runsaasti lähes 300 joten nyt tulee paaaljon kuvia meidän uinti reissusta!















Unnin jälkee pitää piahtaroida!

Treeneissä olen tehnyt läpimurron! Rubert tekee oikein innoissaan jos ruokakuppi on treeneissä mukana. Eli iltaruuan yhteydessä kuppi mukaan ulos ja treenaamaan. Ai että tuo tekee hianosti ja innolla! Kaippa se odottaa sitä ruokaansa tai jotain kun ilman kuppia laamailee. Mikäs siinä treenataan sitte ruokakupin kanssa jos herra niin haluaa ei se mua häiritte. Paikkamakuukin onnistu kun kupin lykkäs nokan eteen ja kävelin pois vaikka takaa kulki ihmisiä ja vieressä naapurit rakensi tallia. Osaa myös silloin jos kuppi on Rubertin vieressä takamuksen kohdalla, se ei katso kuppia katsoo eteen päin. Joten kupi häivytys ei pitäis tai ainakaan toivottavti ole kovin vaikeaa. :))

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mätsärit

1v 8kk

Mä otan ton hihnan suuhun!
Käytiin tänää mätsäreissä Tampereella Rubertin ja Eawokin kanssa. Rubert sai sinisen nauhan ja siihen sitten leikki loppuikin. Välillä Rubert peitsasi ja yritti purra hihnaa eli normaalia Rubertin kehäkäytöstä, mutta suurimman osan ajasta käyttäytyi ja jopa ihan ravasikin ;)) Eawokkikin pyörähti isän esittämänä kehässä tuloksena sama kuin Rubertilla ei sininen nauha. Eawokki osaa kyllä ihan kivasti jo esiintyä. Paremmin kuin Rubert sen ikäisenä tai nykyään :D

Eawokin veli Kaapokin oli harjoittelemassa esiintymistä. Kaapo suoriutuikin isojen pentujen sinisten ykköseksi. Lähdettiin ennen BIS kehää joten en tiedä kuinka Kaapo siellä pärjäsi.
Oli mukava mätsäri päivä ja ennätys määrä lampureitä paikalla.
Eli nämä kolme upeaa urosta!

Kaapo, Eawokki ja Rubert


 
Loppuun kuva kuinka Ruberttia hävettää tulla sylkkyy julkisella paikalla!


torstai 28. kesäkuuta 2012

Laiskotuttaa

Olen ollut laittoman laiska treenaamaan Rubertin kanssa... Tähän mennessä en ole tehnyt kuin pari jälkeä, kun suunnitelmissa oli tehdä useampia näin lomalla. Hakuun ilmasua en ole aloittanutkaan.
ToKossa ollaan edetty hieman tai ainakin saatu vanha taso takaisin. Olen päättäny, että näin kesän aikana saan Rubertille enemmän vauhtia ja varsinkin intoa tehdä. Into kun tuolla on ollut nolla, löntystää vetelänä mukana. Mutta nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä. Intoa alkaa löytymään kun kunnolla innostaa.

Seuraaminen alkaa olla innokasta, mutta sivulle tuo tulee kuin täi tervassa. Liikkestä maahan on yllättävän nopea ja osaa tämän liikkeen niin ulkona kuin sisällä ja voin kulkea normaalia kävelyvahtia pysähtymättä ja tämän liikken piti olla asia jota Rubert ei koskaan opi ;D. Paikkamakuu onnistuu yksin ollessa, mutta kun kokeilimme viime viikolla sammari tytön kanssa paikka makuuta niin herran pää pyöri kuin väkkärä ja alkuun ei meinannut mennä edes maahan... Treeniä treeniä siis vaan tähän.
Häiriöttämässä paikassa tuo osaa jo aika hyvin tehdä, mutta pienikin häiriö niin Rubert ei kuule enää yhtään mitään, aivan sama mitä yritän niin ei se mua huomaa. Pitää varmaan mennä treenaamaan leikkipuiston viereen jossa on pari lasta sitä, että voi tehdä vaikka ympärillä tapahtuu jotakin. Täällä kun em saa koiria häiriöksi niin aloitellaan tuolla. Jäljestää Rubert voi vaikka ydinpommi tipahtais päälle sitä ei häiritte sitte nii mikää!

Rubertilla paras palkka on ehdottomasti lelu, mutta palkkaus on paras kun lelun heittä pitkälle niin että se joutuu juoksemaan sen kiinni jonka jälkeen se saa juosta lelu suussa ympyrää tai se tuo lelun minulle, että mamma vedä mun kanssa vedä nyt vedä vedä! Tää on vaan hankala palkkaus tyyli kun treenataan porukassa...
Rubertin esinahka on edelleen terve, JES! Nyt näyttää siltä, etten leikkauttanut palleja turhaan. Mutta Rubertin turkki on huonontunut, ennen kun turkkiin tuli roska se itsestään siitä tippui pois, mutta nyt varsinkin jalkoihin takertuu kaikki kiinni ja jalat takkuuntuu nopeammin kuin ennen. Voi toivon, ettei huonone entisestään, muuten tulee kalju lampuri.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Sitä sun tätä

 
Ensinnäkin Rubertin esinahantulehdus on kastraation jälkeen parantunut kokonaan ja toivottavasti lopullisesti. Rubert tuntuu myös olevan aktiivisempi kuin ennen, tiedä sitten johtuuko kastraaiosta vai jostai muusta, mutta hyvä näin. Sillä lenkeillä ei tarvitse hinata perässä!

Tein tänään tuolle jäljen jossa oli pari mutkaa ja pienoinen maaston vaihto savelta pitkään heinikkoon. Hyvin tuo taas kerran jäljesti. Kertaalleen kadotti jäljen, siinä missä oli eniten heinää, mutta löysi itse taas jäljelle. Voi vitsi, että tuo nauttii jäljestyksestä harmi, että oma innostus tätä lajia kohtaan on hyvin alhainen. Pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa enemmän tekemään jälkeä. Suunnitelmissa olisi alkaa tekemään myös verijälkeä!

Toko jututkin alkaa luistamaan taas tuon kanssa kun tokoilut voi suoritaa lenkin yhteydessä niin, että Rubert ei ehdi tajuta, että sitä treenataan :D Rubert seuraa taas oikein hyvin ja vihdoin innokkasti, ei laamaillen, lyhyitä matkoja. Liikkestä maahan onnistuu sisällä oikein mallikkaasti. Kaukot on yllättävän nopeat (maahan-istu). Paikka makuukin alkaa onnistumaan Rubertin kanssa, paras palkka tuolle on se, että laitan sen odottamaan jotakin ja vapautan sen sitten sinne.

Ollaan nyt eilen ja tänään tehty pitkiä lenkkejä lähinnä vapaana. Rubertilla roikkuu liina varmuuden vuoksi mukana, mutta yllättävän hyvin tuo kuuntelee. Kutsusta tulee juoksujalkaa luokse, mutta välillä sillä menee pitkäksi ja joutuu muistuttamaan, että piti tulla luokse ei juosta ohi :D Mutta oikein hyvin se tulee.

Rubert on myös innostunut vedestä. Jos vettä on vain vähän (max.15cm), Rubert menee kahlailemaan ja KAIVAMAAN vettä, pönttö eläin se vaan kaivaa ja kaivaa kunnes saa hepulin ja juoksee täysiä ympäriinsä ja palaa luttaamaan vetten. Aika hyvin hienosto hauvalta joka ei suostu astumaan lätäkköihin tai liikkumaan sateessa! :))
Sitten paljon kuvia!








maanantai 21. toukokuuta 2012

Kastraatio


Rubert kastroitiin tänään sitkeääkin sitkeämmän esinahantulehduksen vuoksi. Rubert on muutama tunti sitten herännyt nukutuksesta ja ihmettelee nyt mikä ihmeen tötsä sillä on päässä. Herra on kuulemma keksinyt mihin tätä kummaa kartiota käytetään, se on aivan selkeä hajukammio! Rubert siis laittaa kaulurin maahan kiinni ja nuuskuttelee siellä sitten hajuja. On se fiksu eläin! Kauluri jota myös häpeäkärtioksi kutsumme on käytössä pari viikkoa ja ainakin näin alkuun sitä joudutaan pitämään myös ulkoillessa kun ei se meinaa jättää haavaansa rauhaan. Muutaman viikon kuluttua tiedetään auttoiko tämä vai ei. Toivotaan, toivotaan...

perjantai 11. toukokuuta 2012

Saunomista!

Rubert on ollut viikon kotona hoidossa ja tänään tulin kotiin. Kotona odotti harjattu koira, eikun vain pesulle kun huomenna mennää näyttelyyn. Noh, pesuhuoneeseen mentiin, mutta Rubert päätti mennä lämpimään saunaan istumaan, hyvin tyytyväiseltä näytti eikä meinannut tulla pois! Tassut, maha ja parta pestiin muut oli ihan riittävän puhtaat. Pesun jälkeen mentiin Rubertin kanssa vielä istuskelemaan saunan lauteille ja ai, että Rubertista oli mukavaa :))

Pitkästä aikaa tehtii Toko juttujakin. Rubert seurasi kuin unelma, käännöksineen ja pysähdyksineen. Tuli sivullekkin oikein mallikkaasti ottaen huomioon sen, että on aina ihan viutilossa. Tuollalailla kun aina tekisi niin <3