Päivitystä

Siitä on vierähtänyt tovi kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Meidän elämä on sen verran ykstoikkosta, ettei tässä lähes puolessa vuodessa ole tapahtunut mitään erityistä.

Mitä nyt Rubertin kanssa on kevät rampattu tiheesti eläinlääkärissä.

Silmät käytiin peilamaassa jonka tulos ei ollut niin miellyttävä mitä odotin, katarakta epäilys sieltä tuli niin, että pamahti. Ens vuonna uudestaan peilaamaan ja varmistamaan diagnoosi jompaan kumpaan suuntaan.

Se on käynyt myös verikokeissa ahkerasti. Rubert on ollut pidemmän aikaa hyvin väsynyt ja kärttysä, verikokeissa maksa-arvot olivatkin koholla, diagnoosina maksan mahdollinen vajaatoiminta. Siitä sitten jatkotutkimusiin eli maksan ultraan ja lisä verikokeisiin. Ultrassa maksa oli normaali ja verikokeissa maksa-arvot olivat laskeneet, kyllä siinä sai helpotuksesta huokaista, mutta eläinlääkäri kuunnellessaan Rubertin sydäntä kuuli vaimean sivuäänen...

Toukokuussa pitäisi mennä verikokeisiin tarkastuttamaan maksa-arvot josko ne olisi laskeneet jo normaaliin, sekä kuuntelemaan tuo sydän. Eläinlääkäri ei ollut varma kuuliko hän sivuäänen, mutta sanoi kuulleensa vaimean suhahduksen joka tarkoittaisi aortan ohivirtausta. Saas nyt nähä onko tuo kehittänyt maksanvajaatoiminnan "tilalle" sydänvian. Muutamat itkut on tullut itkettyä ja mietittyä mitä tuo vielä kehittää itelleen. Nyt kuitenkin on pirteä oma itsensä joten ollaan jo voiton puolella!

Rubert pääsi kesätukkaan pari viikkoa sitten. Tällä kertaa sai vähän hillitymmän kampauksen kuin viimekerralla. Muuten kalju mutta hännän päässä heiluu tupsu. Olen vähän kaavaillut josko veisin tuon kesällä näyttelyyn niin ei kehannut tuon räväkämpää tukkaa aijaa. Erkkarin "tule sellaisena kuin olet" luokka täältä tullaan häntätupsu heiluen!

Wagner lähti pupujen taivaaseen 13.4. Vanhan herran jalat ei enää kantanut kunnolla joten näin parhaaksi

päästää vanhuksen parempaan paikkaan.

Olin 11 kun sain Wagnerin ja nyt 18-vuotiaana jouduin siitä luopumaan ja voin sanoa, että itkin ja paljon vaikka kyseessä oli "vain" kani. Nyt sen on kuitenkin parempi olla <3 Kotona on hyvin tyhjää, ei ketään kenen häkkiä siivota, ei ketään jota silittää iltaisin ennen kuin menen nukkumaan ja öisin on niin hiljaista kun kukaan ei rapistele ja kolistele. Onneksi koulussa sentään Pumba pitää huolen kaikesta tuosta :)

Olen pitkään puhnut, että sitten kun Wagnerista aika jättää voin hankkia Pumballe kaverin, mutta olen jotenkin aina kuvitellu, että se tapahtuisi vasta vuoden tai kahden päästä jolloin minä olen jo valmistunut a päässyt asuntolasta pois. Valmistujais lahjaksi kani tai kastraatio Pumballe olis aika kiva, vink vink ;)



Hyvää kevättä!





Hyvää Joulua

2-vuotias piäni Rubert!

Synttärisankari

Kahdessa vuodessa on kerennyt tapahtua vaikka ja mitä. Esinahantulehduskierre, kastrointi, turkin ajelu, jouduin myös antamaan Rubertin kotiin, kun se ei soveltunut asuntolaan enää... Nykyään ollaan vain viikonloppuisin tekemisissä, on se edelleen minun koirani. Se on minulle uskollinen, se uskooo minua edelleen parhaiten ja hakeutuu minun seuraani aivan niin kuin ennenkin. Kotona siitä on tullut maailman paras sohvakoira! Se olisi sohvalla ja mielellään vielä sylissä sohvalla vaikka koko päivän, ihana <3

Synttärit vietettiin jo sunnuntaina, koska minä lähdin taas koululle.

Tein Rubertille kakun joka koostui, HauHaun purkki ruuasta, reunoilla banaanin siivuja (Rubert on aivan hulluna banaaniin) ja kynttilöinä toimii lihatikut. Kyllä herralle kelpasi kakku, luvan saatuaan. Ei mennyt kuin hetki kun ruoka oli hotkaistu. Eikää mikään ihme, kuolaa valui kun joutui hetken odottamaan ruokaansa.

Lahjaksi ostettiin Hurtan Frost pusakka! Älyttömän hyvän mallinen, kerrankin sopivan pituinen selästä, rinnasta on himpan tiukka. Mutta uskoisin, että muotoutuu käytössä hyväksi. Pusakka pitää tuulen ja veden hyvin ulkopuolellaan. Tuo ei ole toppatakki, mutta jonkin verran se lämmittää, ei pitäisi Rubertille tulla kuuma. Väri ei ole mitenkään kaunis, mutta sovitaan yhteen kun minullakin on vihreä takki. Heijastimet tuossa on ihan äly hyvät niinkuin yleensäkkin hurtalla on. Rubert ei luonnollisestikkaan pitänyt ideasta, että tuo puettaissin päälle. Mutta pakko mikä pakko ellei se halua jäätyä pystyyn  

Onnea Rubert 2w!

Loma

Rubertin kanssa olen tehnyt pitkiä lenkkejä Eawokin kanssa ja ilman. Jos Wokki ei ole ollut matkassa mukana ollaan menty metsään juoksemaan. Rubert juoksee metsässä tyylillä aivot narikkaan ja menoksi. Siinä missä me käydään on aika mäkistä ja siinä on isoja kiviä. Saan kyllä välillä haukkoa henkeä kun Rubert menee tuhatta ja sataa hyppien kiviltä alas ja kumpareilta alas. Hyvin se näyttää pystyssä pysyvän joten ilmeisesti jotain aivotoimintaa sillä on hepuloidessakin!

Ilmat viilenee kovaa vauhtia joten päätin kyhätä tuolle villapaidan. Omasta päästä sen neuloin ja noh, ei siitä ihan sellanen tullut kuin kuvittelin, mutta sopivankokoinen ja ihan hyvä muutenkin se on. Ei sitä vielä tarvitse käyttää, mutta onpahan valmiina jos alkaa palelemaan. Eijän sitä tiiä vaikka sitä ei tarvitsisi ollenkaan. Rubert ei tykännyt yhtään siitä, kyllä se antaa sen päällensä pukea ja liikkuukin siinä, mutta sitä ilmettä kun sen laittaa sille. "Mamma onks mun ihan pakko?" :D

Tänään isä rakensi siperianmaaoravalle uuden häkin. Nyt on tilaa mennä!
Häkin mitat: Korkeus n.190cm, Leveys n.75cmcm, ja Pituus n.100cm. Häkissä on 25cm syvä kaivelulaatikko. Häkin sisustus on vielä hyvin hyvin paljon kesken. Ohuet oksat korvataan paksummilla heti kun oksasakset löytyy. Ja joskus häkkiin tulee paksu köysi!

Tilannekatsaus

Täytynee varmaan aloittaa Rubertin uudesta hiusmallista mikä näkyy noissa kuvissa... Elikkä siis Rubertin turkki meni ihan hirveäksi hoitaa. Tiukkaa teki ajella se turkki pois. Minä en vain saanut sitä turkkia pysymään selvänä, ei kerta viikkoon läpiharjaus + viikolla takkujen selvittely riittänyt. En tiedä pilasiko kastraatio turkin vai vaihtaako tuo vain aikuiskarvaan vai peräti molemmat. Turkki vain pehmeni pehmenemistään ja karkea karva jäi sohville... Noh Rubertilla on nyt sitten miehinen irokeesi! Viiksetkin sillä oli, mutta ei sellasta naamavärkkiä jaksanu kattella. Pikku hiljaa alkaa omakin silmä tottua tuohon kaljurottaan :D

Rubertin treeneistä sen verran, että mikään ei toimi jos on koiria lähellä. On vain pari koiraa joiden kanssa voidaan treenata huoletta ilman, että tuo alottaa huuto konserttiansa. Mutta parempaan suuntaan se on menossa, ei se enää räjähdä niin pienistä mitä keväällä. Minun tavote tälle vuodelle onkin saada Rubert kestämään edes keskinkertainen häiriö = voisi olla normaalisti mukana ryhmä treeneissä! Ilman koiria/häiriötä osaa oikein mallikkaasti ja lähes kaikki alokas luokan liikkeet on erillisinä liikkeinä hallussa tai hionnan alla. Kyllä tää tästä ;)

Käytiin tänään vepeilemässä, mutta ei Rubert suostunutkaan uimaan, joten  Rubertin osalta vepeily jäi narulla leikkimiseen rannalla... Minut laitettiin soutamaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään :DD Kumivene pyöri paikallaan ympyrää ja tuuli vei mennessään. Olihan se kyllä ihan arvattavissa, ei mun taidot riitä ohjaamaan semmosta härveliä. Luovuin sitten siitä hommasta, että saatiin homma käyntiin kun tosiaan se vene ei liikkunu oikeestaa mihinkään mun "soutaessa"! Vaikutti kyllä mukavalta puuhalta, kunhan minua ei laita soutamaan ja Ruberttia uimaan...

Käytiin tänää Hennan ja Awan kanssa raviradalla treenammassa ja juoksuttamassa koiria. Kyllä sitä vauhtia taas piisasi kun Awa sai juoksuttaa Ruberttia. Ei tuo minun pieni saa ketään kiinni! Kuvista saa kiittää Hennaa :))

Marmatus tuokio

Ensinnäkin treenaan Ruberttia ihmeen usein, olen itsekkin yllättynyt kuinka usein olen nyt sen kanssa treenannut. Mutta meidän treenit polkee paikallaan syitä on monia;
Syy nro.1 Treeni kerrat ovat hyvin samanlaisia ei pajoa vaihtelua, en vain osaa treenata vaihtelevasti olen jämähtänyt tieyttyyn kaavaan ja tapaan palkata/innostaa Ruberttia vielä se toimii, mutta koska tuo kyllästyy aina samaan... varmaankin pia

nro.2. Treenaus on pakkopullaa minulle ja Rubertille. Minulla on kauheat paineet, että kun koulut alkaa (eli ensi viikolla...) Rubert olisi edistynyt edes hieman. Joten turhaudun helposti jos ja kun Rubert ei teekkään kunnolla. Pitäisi opetella olemaan turhautumatta niin helposti ;)

nro.3 En osaa lopettaa ajoissa! Niinä päivinä kun Rubert tekee hianosti ja innoissaan tuppaan innostuksissani treenaamaan liikaa ja Rubert väsyy -> en pysty lopettamaan treenejä niin, että Rubertille jäisi treeni into päälle. Rubertia on vaikea lukea tämän suhteen, se saattaa tehdä loistavasti ja lopettaa kuin seinään. Joskus se menee kunnolla 30min joskus 5min vaikea siinä sitten tietää koska herralle riittäis. Pitää opetella tarkkailemaan tota, pakko sen joku merkki väsymisestä on antaa! ;)

nro. 4 En osaa kehua tuota. Treenaan tuppi suuna. Minun on jotenkin vaikea antaa palkka ja kehua samaan aikaan. Aina sanon hyvä tms. mutten iloitse ja hihku mitä Rubert tarvitsisi. Ehkäpä olen sisäisesti mies enkä pysty tekemään montaa asiaa yhtäaikaa :DD

nro. 5 En luota Ruberttiin. En luota, että se pysyy irti, en luota että se tottelee minua, en luota että se kuuntelee häiriössä... En luota itseeni, että olen kouluttanut sen niin, että siihen vo luottaa.

nro. 6 Minulla ei ole selkeitä tavotteita. Minulla ei siis ole mitään mihin pyrkiä. Tavoitteet joita asetan on hyvin suurpiirteisiä ja johon pääsee helposti tai jos ei pääse muutan tavoitteen niin, että olen päässyt siihen. Pitäis varmaan ihan kirjottaa ylös mitä kuukaudessa haluaisin saada aikaan ja jos ei tavoitteeseen päästä pitäis miettiä mikä meni pieleen. Ehkäpä teen tälle tai ensi kuulle tällaisen ;)

nro.7 En pidä kirjaa treeneistämme. Minulla ei ole hajuakaan mitä tuo osasi 2kk sitten joten en tiedää olemmeko edistyneet paljon vai vähän. En minä tee sillä tiedolla oikeastaan mitään mitä treenasin minäkin päivänä, vaan minulle riittäisi jos jaksaisin ja viitsisin edes kerta viikkoon kirjoittaa mitä Rubert osaa ja mitä pitää parantaa yms. Sellanen tilanne raportti!

Voisin jatkaa listaa vielä pidemmälle ja pidemmälle!

Rubertista on tullu aika herkkis. Sitä ei voi kieltää jos se tekee treeneissä väärin, herra dramaqueen ottaa hernukan nenään ja lopettaa koko touhun. Joten virheellinen toiminto pitää vaan jättää huomioimatta. Tuo ottaa myös paineet hihnasta, irti ollessa tekee ihan rennosti ja mielellään, mutta kun hihna tulee kuvioihin ja Rubertin liikkuma tila rajaantuu menee Rubert hieman vaikeaksi.

Tajusin tässä kirjoitellessani tätä, että hups heijaa olen kesällä reenannut vain kahta lajia eli tokoa ja jälkea tuon kanssa. Hupsiiiiis. Esine-etsintää tuo ei varmaan enää edes muista! Hakuun lupasin opettaa kesän aikana ilmaisun, tai ainakin alkeet siihen, enkä ole edes alottanut! Aksaa ja haun etsintää en olisi edes pystynyt reenaamaan. No tämä viimeinen viikko ennen koulun alkua on nyt sitten pyhitetty esine-etsinnälle ja haun haukku ilmaisulle jää tokoilut ja jäljestäminen vähemmälle :DD

Tulipa pitkä valitus teksti!
Seuraavassa postauksessa luultavimmin on video pätkä meidän treenauksesta nimenomaan pätkä kun videokamerasta loppu akku jo alkumetreillä :DD

Mulla on ihan järkyttävä lampuripentu kuume! Rubertkin oli niin luttana pentu, että!
Rubert on koha 2v ja alkaa näyttämään jo aikuiselta koiralta! Vastahan se oli tämmönen:

Uimista!

Kätiin tänää uittaa Ruberttia. Ei se mikää vesipeto ole, mutta kehittyy koko ajan, tää oli sentää vasta sen toinen kerta uimassa ;)
Ruberthan ei voi edes lätäkköön astua niin ensimmäinen haaste on kastella tassut. Sitten kun tästä oltiin selviydytty ja tassut oli kasteltu, yritti tuo raukka parka uida räpiköidä 30cm syvyisessä vedessä... Jonka jälkeen veteen pitää kaivaa kuoppa :DD
Toinen haaste Rubertille on päästää jalat pohjasta, joten hieman joutuu tönäämään/nostamaan syvemmälle. Mutta sitten kun jalat on irti pohjasta lähtee Rubert uimaan omia menojaan. Keppiä ei vedestä nosta, mutta jos minä menen seisomaan syvemmälle täytyy keppi hakea minun kädestä pois ja kuljettaa rannalle.
Ylitse pääsemätön asia Rubertille on se jos minäkin lähden uimaan. Se itkeä ruikuttaa, kaartaa eteen ja näin "pakottaa" kääntymään rantaan. Rubert ui itkien vieressä rantaan asti. Mitään ongelmaa ei ole jos seison järvessä, mutta jos uin niin iskee paniikki.

Kuvia tuli napsittua runsaasti lähes 300 joten nyt tulee paaaljon kuvia meidän uinti reissusta!





Unnin jälkee pitää piahtaroida!

Treeneissä olen tehnyt läpimurron! Rubert tekee oikein innoissaan jos ruokakuppi on treeneissä mukana. Eli iltaruuan yhteydessä kuppi mukaan ulos ja treenaamaan. Ai että tuo tekee hianosti ja innolla! Kaippa se odottaa sitä ruokaansa tai jotain kun ilman kuppia laamailee. Mikäs siinä treenataan sitte ruokakupin kanssa jos herra niin haluaa ei se mua häiritte. Paikkamakuukin onnistu kun kupin lykkäs nokan eteen ja kävelin pois vaikka takaa kulki ihmisiä ja vieressä naapurit rakensi tallia. Osaa myös silloin jos kuppi on Rubertin vieressä takamuksen kohdalla, se ei katso kuppia katsoo eteen päin. Joten kupi häivytys ei pitäis tai ainakaan toivottavti ole kovin vaikeaa. :))